Huoltajuusriita
Tuomioistuin voi määrätä, mikäli se katsoo tarpeelliseksi, että sosiaalilautakunta tai muu vastaava elin tekee asiasta tarkemman selvityksen. Tuomioistuin voi vahvistaa suuntaviivat selvitykselle ja määrätä selvitykselle tietyn ajan, jonka kuluessa sen on oltava valmis. Tarvittaessa tuomioistuin voi pidentää antamaansa määräaikaa. Lisäksi tuomioistuimen tulee huolehtia siitä, että selvitys tehdään ilman aiheettomia viivästyksiä (19 §:n 3 momentti). Määräajan asettamisen tarpeellisuus harkitaan aina tapauskohtaisesti ja sen pituuden määrittelyyn vaikuttavat kunkin tapauksen olosuhteet. Kohtuullisena aikana selvityksen tekemiselle on pidetty noin 3—4 kuukautta.
Saksan perheasioita koskevan prosessilain (Gesetz über das Verfahren in Familiensachen und in den Angelegenheiten der freiwilligen Gerichtsbarkeit, FamFG) 159 §:n mukaan tuomioistuimen on kuultava henkilökohtaisesti lasta, kun hän on täyttänyt 14 vuotta. Alle 14-vuotiasta kuullaan vain, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Kuitenkin Saksan liittotasavallan perustuslakituomioistuimen kannanoton mukaan tuomioistuimen on kuultava lapsia kolmen vuoden iästä alkaen, jos se on lapsen edun mukaista (BVerfG 23.3.2007—1 BvR 156/07). Tämä koskee myös tilanteita, joissa tuomioistuin vahvistaa vanhempien välisen sopimuksen.
Ruotsissa yhteishuoltajat voivat sopia vuoroasumisesta (växelvist boende) ja sosiaalilautakunta voi vahvistaa sopimuksen. Vuodesta 1998 lukien tuomioistuimet ovat voineet määrätä vuoroasumisesta silloin, kun se on lapsen edun mukaista, jopa vanhempien toivomusten vastaisesti. Oikeuskäytännössä edellytyksenä on ollut muun muassa, että vanhemmat asuvat lähellä toisiaan ja tulevat toimeen keskenään.
Lähes kaikki lausunnonantajat kannattivat mahdollisuutta vahvistaa lapselle oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa. Sääntelyn yksityiskohtien osalta palaute oli kuitenkin erisuuntaista. Useimmissa lausunnoissa pidettiin perusteltuna sitä, että läheisen henkilön määritelmä on suppea ja että tällaisen tapaamisoikeuden vahvistamiseen olisi korkea kynnys. Eräissä lausunnoissa toivottiin puolestaan mahdollisuutta vahvistaa lapsen tapaamisoikeus sosiaalisiin vanhempiinsa heti lapsen synnyttyä. Joissain lausunnoissa pidettiin ongelmallisena tällaisen tapaamisoikeuden järjestämistä sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella. Lausunnoissa ehdotettiin myös harkittavaksi suppeampaa vireillepano-oikeutta tässä asiassa. Lausuntopalautteen perusteella ehdotusta on muutettu niin, että tällainen tapaamisoikeus voitaisiin vahvistaa vain tuomioistuimen päätöksellä. Vireillepano-oikeuden rajoittamista ei ole pidetty perusteltuna.
Tanskan vanhempainvastuulaissa (19 §) vanhemmille on asetettu yhteinen velvollisuus huolehtia tapaamisoikeuden toteutumisesta ja lapsen kuljetuksesta tapaamisiin. Tapaamisoikeutta koskevaan perustepäätökseen ei voi liittää sakon uhkaa.
Oikeudenkäyntilain (Retsplejeloven) 42 luvun 450 a—d §:ssä on säännökset tuomioistuimen määräämän lapsiasiantuntijan keskustelusta lapsen kanssa huoltoa ja asumista koskevassa asiassa. Säännösten mukaan tuomioistuin voi pyytää lapsiasiantuntijaa muun muassa osallistumaan valmisteluistuntoihin ja keskustelemaan osapuolten tai lapsen kanssa sovinnon saavuttamiseksi. Tuomioistuin voi pyytää lapsiasiantuntijaa tekemään selvityksen lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa. Asiat tulevat tuomioistuimeen, mikäli vanhemmat eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen asioista erityisen viranomaisen (statsforvaltning) luona.
Ehdotetut säännökset lapsen oikeudesta tavata hänelle erittäin läheistä henkilöä, oheishuoltajuudesta, tietojensaantioikeudesta, vuoroasumisesta, matkakustannusten jakautumisesta, väestötietojärjestelmän kirjauksista sekä tuetuista ja valvotuista tapaamisista selkeyttävät vanhempien ja muiden läheisten asemaa usein eri tavoin. Eri osapuolten asemaa selkeyttävät ja täsmentävät säännökset ovat omiaan vähentämään konflikteja näiden osapuolten välillä, mikä koituu myös lapsen eduksi.